Wazituya, Naknek, Bristol Bay, Bering Sea, Alaska. Loputon arktinen tundran yli puhaltava tuuli nosti Naknek –joen kullanvärisen rantahiekan ilmaan katepillareiden ja isojen amerikkalaisten lava-autojen jyristellessä päättäväisinä kalastusta ylläpitävissä tehtävissään. Yksi kauhakuormaajista veti juuri maihin kiistäjän aluksista toista – Meccaa potkurinvaihtoa varten. Tietäjä oli neuvonut siirtämään kahden alumiinisen kalastaja-aluksen laivaston seitsemän tunnin ajomatkan päähän Nushigak –joelle ja ennen siirtymistä kalastuslaivoihin vaihdettaisiin isommat potkurit. Seppä huolehti itse toimenpiteen tapahtumisesta muiden toimiessa apumiehinä.

F/V Mecca - tyypillinen 32-jalkainen alumiinista rakennettu Bristolinlahden lohenkalastusalus.

Kiistäjän laivojen nimet olivat Mecca ja Medina. Kummankin runko oli hitsattu alumiinista Kanadassa ja voimanlähteenä oli amerikkalaisen panssarivaunun dieselmoottori. Alukset olivat kymmenisen metriä pitkät (32 jalkaa) ja suunniteltu vaativiin meriolosuhteisiin Beringinmerellä Alaskan ja Venäjän välissä. Kummassakin oli nelimiehinen miehistö: kapteeni ja kolme kansikättä. Meccan kapteeni oli kuusikymppinen turkkilainen ja miehisössä kärsivät puutarhuri, seppä ja kenraali. Medinan ruorissa oli säätäjä kansikäsinään tietäjä, taikuri ja kirgiisi. Kiistäjä itse pysyi maissa ja huolehti fileeratun punalohen myymisestä Havaijille ja kiinalaisille. Japanilaisille kiistäjä ei enää myynyt, koska siellä nuoret miehet syövät vain hampurilaisia. 

Myös matkustaja oli tuotu mukaan, mutta hieman kömpelöliikkeisenä häntä ei uskallettu ottaa mukaan aluksille ja runoilija olikin neuvonut hänelle sijoituksen rantatörmällä törröttävään aaltopeltiseen verkonkutomoon, jota piti yllä ehkä kuusikymppinen maagi, yrteillä parantaja ja verkonkutojamestari lukki. Lukki käveli kumarassa ristiselästään taittuneena Carhart –haalareissa käsiään riiputtaen harmaa tukka puhtaana mutta kippuraisena. Hänellä oli laiha ja kurttuinen naama, siniset kiiltävät pisteet silminä ja vihreää teippiä sormien suojina. Lukki työskenteli vain kuusi viikkoa vuodessa lohen noustessa Bristol Bayhin ja lopun aikaa teki jotain muuta. 

Watzituya, Naknek, Alaska.

Verkonkutomo oli koko kalastajayhteisön tiedonvälityksen keskus. Kaikista aluksista tultiin sinne korjauttamaan verkkoja tai ostamaan uusia. Sieltä sai myös puhelinkortteja, kahvia ja pääsyn internettiin. Siellä hoidettiin kipeytyneitä käsiä ja annettiin terapiaa hulluista kapteeneistaan kärsiville miehille. Matkustaja piti verkonkutomoa ankarasta työstä huolimatta paratiisina ja hän kunnioitti syvästi lukkia. Verkonkutomossa matkustaja oppi käyttämään työkaluja – asia, josta ei varmasti olisi ainakaan haittaa myöhemmin rakennustyömaalla. Itse asiassa hän tunsi olevansa rakennustyömaalla voimakkaammin kuin koskaan ennen sitoessaan verkkoja lukin kanssa. Verkkojen sitomisesta runoilija oli sanonut: ”Näin on aina ollut, näin on ja näin tulee aina olemaan - kala on todellinen.”

Verkonkutomossa haudutettiin herkullista teetä, siellä syötiin kalastajien tuomaa kuningaslohta ja piikkikampelaa. Verkonkutomossa oli lämmin ja hyttyset rätisivät kärventymään katossa roikkuviin pyydyksiin. Seinät ja katto olivat täynnä värikkäitä kalastajien tuomia lahjoja ja tervehdyksiä ja radiosta soi taukoamatta bluegrass –musiikki Appalakeilta. 

Näin ei ollut alumiinisissa kalastusaluksissa. Siellä oli kylmä ja vaatteet olivat märät. Sormet olivat haavoilla verkkojen ja kidusten repiminä. Siellä ei tullut nukuttua ja sekä turkkilainen että säätäjä ruoskivat miehistöään järkyttäviin työsuorituksiin. Siellä nähtiin väsymyksestä näkyjä ja perattiin kalaa itku kurkussa. 

Säätäjän isä oli merikapteeni ja veneenrakentaja ja säätäjä itse oli ollut ensimmäisellä purjehduksellaan kaksiviikkoisena. Hän tiesi pelin hengen, eikä antanut miehistölleen löysää. Lohenkalastuksessa hän noudatti turkkilaisen neuvoja ja toimi kalastettaessa ikäänkuin kakkosaluksen komentajana. Turkkilainen päätti minne mennä ja miten kalastaa. 

Turkkilainen oli kalastanut 35 vuotta Amerikan länsirannikolla vuodenaikojen mukaan San Fransiscossa mustekalaa ja sitten pohjoisempaan mentäessä pallasta, lohta, silliä ja kuningasrapua. Hänellä oli useita laivoja ja Meccan hän oli myynyt kiistäjälle muutama vuosi sitten hengellisen johdatuksen tuloksena. Turkkilainen oli äärimmäisen kova mies ja legenda Beringinmerellä. Hän oli tippunut silliparvia paikantaessaan lentokoneellaan tundraan ja selvinnyt puolikkaalla purkilla maapähkinävoita. Hän oli lukinnut itsensä ulos kalsareissa talvimyrskyssä kannelle ankkuria nostaessan ja repinyt koko kroppansa arville survoutuessaan takaisin sisään kajuuttaan rikkomastaan etuikkunasta. Hänellä oli kalamyrkytyksen tuhoama maksa ja verenkiertohäiriö, joka turvotti jalat polvista alaspäin lähes käyttökelvottomiksi tönköiksi. Hänellä oli pelottavat arpiset ja paksusormiset traanikädet kuin hylkeen räpylät ja siitä huolimatta hän soitti kitarallaan havaijilaisia sointuja verkonkutomossa vieraillessaan. Turkkilainen oli aina kunniavieras, minne tahansa menikään. Matkustajan mielestä turkkilainen oli hyvin charmantti.

Turk.

Turkkilaisella oli verissään Beringin lahden vuorovesivaihtelut, pohjanmuodot, merivirtaukset ja tuulet. Hän ymmärsi kuun vaikutusen kaloihin ja naisiin ja kaiken tuon tiedon käsitteleminen lähenteli mystiikkaa. Hän osasi korjata dieselmoottorin, hydrauliikan ja tehdä sähkötyöt. Hän korjasi verkot ja neuvotteli lahjukset keräilyaluksille. Parhaimmat kalastuspaikat näki kuitenki tietäjä unissaan, jotka sitten selosti radiossa turkkilaiselle, joka merkkasi unet merikorttiin. Yhdessä unessa tietäjä oli nähnyt mustan kallion, ortodoksisen kirkon ja hautausmaan sekä aaltojen liikkeistä muodostuvat eskimojumalkuvan. Turkkilainen tiesi kuvaukseen sopivan paikan, josta saatiinkin tunnin verkkojen uittelun jälkeen 8000 paunaa punalohta.

Sternfull@Mecca.

Kalastaminen oli rakennusmiehille tärkeä henkireikä, jossa tuuletettiin mieltä ja vahvistettiin ruumista. Tämä yhteinen kokemus nivoi miehiä aina tiukemmin yhteen ja yhteen ääneen he todistivat: ”Kala on todellinen.” Kalastamisen ja rakentamisen lisäksi oivallisina toimina pidettiin ainakin metsästämistä ja maanviljelyä. Kirgiisi arvosti suuresti Muukalaislegioonan kirvesmarssia.